Maskin takaa

Kävin keväällä Japanissa. Eka kertaa.

Kaikenlaista jäin sieltä kaipaamaan ja kaikenlaista haluaisin tuoda tänne: kaipaamaan jäin muun muassa edullista, tuoretta ja taivaallisen herkullista hihnasushia, täyden palvelun vessanpönttöjä (lämmitetty istuin, pesu, kuivaus, huomaavainen koneellinen lorinaääni, joka on suunniteltu peittämää oikean lorinaäänen) ja ylenpalttista kohteliaisuutta (tarjoilijasi ei vain kiitä sinua lähteissäsi vaan tulee ovelle vilkuttamaan ja huutelemaan kiitosta perääsi…).

Kaipaamaan jäin riisiteetä, takseja, joiden istuimet on peitetty pitsillä, rauhoittavia puutarhoja ja kaikkialle ulottuvaa siisteyttä, huomaavaisuutta ja hienovaraista myönteisyyttä. Sitä, ettei KUKAAN KOSKAAN IKINÄ tunge metroon, ennen kuin kaikki pysäkille jäävät ovat varmasti ehtineet ulos.

Ja tämän pikku pikku pikku asian haluaisin lanseerata vaikka Suomeen: suu-nenäsuojusten käyttö.

Aikaisemmin olen saattanut kummastella Helsinki-Vantaan lentoasemalla koneesta toiseen kiitäviä japanilaisia, joilla on paperimaski kasvoillaan. Luuleeks ne, että täällä on jotain saasteita?

Tokiossa opin, että suu-nenäsuojusta pidetään kasvoilla lukemattomista syistä. Kyllä, voidaan suojautua ilmansaasteilta. Mutta moukkana pidetään sitä, jolla on nuha tai köhä ja joka ei pidä suojusta ja näin suojaa muuta. Hiljaista paheksuntaa! Jos olisin vielä avokonttorissa töissä, niin kuin olin viime syksyyn asti, olisin tuonut tiimilleni laatikollisen kasvosuojuksia. Ehkä se olisi helpottanut sitä kierrettä, että kuudesta saman työpisteen jakavasta kukin on vuorollaan flunssassa.

Maskia voi pitää myös, jos suurkaupunki ja miljoonat ihmiset ahdistavat. Suojus toimii haluan olla rauhassa -viestinä. Kun Tokiossa asuu 130 miljoonaa tyyppiä ja asunnot ovat piskuisia, oma rauha saattaa löytyä maskin alta.

Ja jos naamassa on finni, suojus vaan käyttöön.

En jaksanut meikata aamulla, en näytä hyvältä -> suojus vain käyttöön!